TALLINNA. Sukellus Kalamajaan ja Viimsiin
Julkaistu Toukokuussa 2019
Loppukeväästä Tallinnan hiljaisemmatkin asuinalueet heräävät eloon ja kaupungissa voi kokea ja hengittää Virolaista katuruokaa, pop-uptapahtumia ja kepeää viikonloppuelämää. Kalamaja kannattaa ainakin kokea, mutta jos otat pyörän alle, suuntaa rannikolle ja pääset alta aikayksikön työntämään varpaat hiekkaan ja nauttimaan kesän kynnyksellä olevasta Tallinnasta.
Tallinna on niin lähellä, että jo pari päivää riittää totutusta irtautumiseen. Kaupunkia on myllätty ja uudistettu hurjasti viime vuosina, mutta rosoa löytyy kivenheiton päässä totutuilta poluilta.
Pyörä on hyvä ottaa alle, koska vaikka Telliskiveen ja vanhalle kauppatorille Keskturgille kävelee, pyörällä pääset nauttimaan Tallinnan huikeasta rantaviivasta, jolla riittää nähtävää päiväksi jollei kahdeksi.
Majoituimme Kalamajassa Airbnb:n kautta varatussa yksiössä. Kalamaja on jo itsessään hyvällä säällä viikonloppuna ihana kokemus: kauniita puutaloja, rosoa, kahviloita, ravintoloita ja pieniä puoteja. Toukokuun lopussa Kalamajassa oli lisäksi katuruokatapahtuma, joten yhden päivän sai kulutettua pyörimällä pelkästään yöpaikan kulmilla.
Kalamajan jälkeen piipahdimme tutuilla kulmilla Telliskivessä. Viimeeksi kun kävin Telliskivessä, sinne oli juuri avautunut Pudel-baari ja F-Hoone oli löytänyt tiensä myös turistien sydämiin. Nyt Pudelin ja F-Hoonen lisäksi oli valittavana tusinan verran muita ravintoloita, baareja ja ruokarekkoja. Telliskivi on nyt myös luontevasti liitetty entiseen Balti Jaam -toriin ja koko alueen maisemointi jatkuu. Onneksi myös rosoa vielä löytyy.
Balti Jaam -torin kautta vaelsimme pyörävuokraamoon ja otimme fillarit alle vuorokaudeksi. Lähdimme pyöräilemään rannikkoa kohti Pirittaa, jossa olin myös aina halunnut vierailla. Kunhan vaan selviää keskustan ulkopuolelle, pyöräteitäkin alkaa löytyä. Fillaroimme ensin Kadriorg-puiston läpi ja siitä rantabulevardille, jota sotkimme pohjoiseen. Pyörätie vie Piritan rannalle ja siitä vielä eteenpäin kohti Viimsiä, läpi vilpoisan mäntymetsän, johon Piritan pitkä hiekkaranta rajautuu.
Viimsiin päädyimme, koska olin kuullut työkavereilta OKO-nimisestä ravintolasta merenrannalla. Kylmä juoma ja kauniit maisemat, se riitti syyksi pyöräillä toistakymmentä kilometriä ja koska sää oli täydellinen ei matka tuntunut missään. OKO oli maineensa veroinen, mutta yhtä tärkeää kuin määränpää oli tässä tapauksessa myös matkanteko parhaassa seurassa – siitä on vuosia, kun olemme päässeet kahden pyöräilyreisuun.
Jos haluat yllättyä ja maistella ihmeellisiä asioita, suosittelen lämpimästi Parrot Minibar -ravintolaa. Kerta oli minulle jo toinen, mutta tämäkin yhtä herkullinen ja hämmästyksiä täynnä. En liioin välitä kikkailusta mitä tulee ruokaan, mutta Parrot Minibar osaa juuri sopivalla tavalla käyttää erikoisempia ruoanlaittotekniikoita, jotta menussa on yllätyksellisyyttä ilman että mausta tingitään. Kannattaa ehdottomasti ottaa koko 13 ruokalajin menyy, se maksaa kahdelta 120 €. Tällaista ruokaa saa harvoin, etenkään tuohon hintaan.
